Tilastoja varten laskin viime ja toissa vuoden lääkärikäynnit
2010 lääkärikäyntejä oli 11 kpl laskua kertyi 1250, 50 euroa hyvin paljon mahdollista, että muutamia laskuja on toisaalla kuin muut laskut
2011 lääkärikäyntejä oli 17 kpl laskua kertyi 2251,65 euroa
Kaikki mahdolliset kuvaukset, tutkimukset yms. on tehty, PAITSI vatsan tähystystä. Heti alkuun olisin tähystyksen halunnut, mutta hoitava lääkäri oli sitä silloin vastaan. En tiedä miksi, ehkäpä hän tiesi tuloksen ilman kuvaamista.
Alussa Pilvi oksensi, mahakin vielä joskus kurluttaa, mutta tulehdus on vain paksusuolessa.

JOS tämä on IBD -> Lopullista diagnoosia varten on koiralta otettava ruoansulatuskanavan seinämästä koepala joko endoskooppitutkimuksessa tai laparatomiassa (sairauden syyn selvittämiseksi tehty vatsan avaus)

Koiran tulehduksellinen suolistosairaus eli IBD (inflammatory bowel disease) on krooninen sairauden tila, jossa ruoansulatuskanavan seinämään kerääntyy runsaasti tulehdussoluja aiheuttaen koiralle kroonisen suolistotulehduksen. Varsinaisesti IBD: tä ei pidetä varsinaisesti sairautena vaan ennemminkin kyse on koiran suoliston tulehdusvasteen aiheuttamista oireista.
http://www.elainlaakariin.fi/koiran-tulehduksellinen-suolistosairaus/

Miten niin sun sohva?

Testaan ihan vaan pikkusen tän käyttömukavuutta

Tässä kyllä kelpaa makoilla

Mikä ihmeen ääni se oli?

Tarkkaavainen pieni tyty

Tarkkana kuin porkkana

Meillä on pikkuväkeä kylässä. Ekan päivän touhu ja meininki väsytti pikkukoiran niin, että mulla meni illalla puoli tuntia sitä sylissä pitäen. Onneksi rauhottui. Sen jälkeen pikkukoiraa ei saanut aktivoida, eikä huomioida ylen määrin. Pieni koira kyllä osaa itsekkin huomioida herkkulliset (ei haitannut etikka+valkopippuri kuorrutus) housunlahkeet sun muut , ihan riesaksi asti. Pienen pieni häntä vinhasti vipattaen se liikkuu ihmislapsesta toiseen.  Ihmeen nopeasti oppi kuitenkin metelissäkin nukkumaan.
Taistelutahtoa ei tältä ipanalta puutu, ihan oikeaoppisesti murisee ja kiskoo kaikella voimallaan
Sujuvasti hyppii paikasta toiseen, eikä varmasti jää huomaamatta miten kohteeseen pääsee kun tarpeeksi haluaa. Kämpästä on karsittu kaikki kodikkuutta tuova, loput kukatkin on laitettava kattoon roikkumaan
Varsin näpsäkkä pentu kaikinpuolin, vieläkö muistaisin ottaa linnunraadon sulamaan ja pääsen testaamaan senkin puolen.
Onneksi hieman rasittava pentuaika ei kestä ikuisuutta.

Tuikku 10 viikkoa vauhdissa

Onneksi on viikon loma, mutta hemmetin ristiselkä ramppas. Meikäläisen tuurilla tietysti lääkkeetkin on loppu, paitsi töissähän niitä olisi vielä ollut
Onneksi istuminen ja makoilu sujuu, kävely ja kumartelu ei. Koirien lenkitys jäi sitten tältä päivältä, Tuikun kantaminenkaan ei onnistu.
Enska ei ole saanut puoleentoista kuukauteen kramppeja, mistä olen totta totisesti äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen. Muutenhan Enska on ollut terve. Lääkityksen aloittamisesta olimme samaa mieltä lääkärin kanssa, eli katsotaan vielä ennen kuin aloitetaan. Hirvittäisi antaa jotain järkkyä lääkemyrkkyä Enskalle, toivottavasti ei koskaan tulla siihen tilanteeseen. Päänuppi sillä alkaa hajota toimettomuudesta ja eristyksissä olosta, pentu nyt on vain niin rasavillipentu eikä riskejä kannata ottaa. Eiköhän tilanne viimeistään kuukauden sisällä helpotu ja pystyn keskittymään paremmin ♥ rakkaaseen Enskaan ♥

Ulos en Tuikkua uskaltanut eilen viedä, kerran pahimpaan mölyaikaan se kavahti ikkunaa kohti kummissaan, mutta siinä kaikki. Itsekkään en meinannut unta saada siinä kauheessa sotaa muistuttavassa paukuttelussa, Tuikku vaan veti hirsiä.
Jos tuo pikkukoira osaisi puhua, niin siltä ei saisi suunvuoroa, nyt vain kuuntelen sujuvasti ja olen ymmärtävinäni

Tuikun blogi oli jäänyt yksityiseksi, mutta nyt näkyy

Saalis

Tuikku sai maitopurkin jonka sisällä oli omenan pala. Kyllähän riitti pitkään pähkäilyä purkin kanssa

Selvästi työkoira

Tukeva ote ja hampaat avuksi.
Nyt se on keksinyt miten pomppia sohvalle, keksi myös hypätä sohvalta tarjoilupöydälle. Meinasin saada sydärin. Varsinainen akrobaatti. Varsin kekseliäs ipana, hieman kauhulla odotan tulevaa jos sama oivallusten tahti jatkuu.

Enska sai kahdenkeskisen metsälenkin ja noutohommia. Elämä hymyili

Pieni iloinen Tuikku pienillä tempauksillaan pitää meidät kaikki liikkeessä
On se kasvanut. Eilen hyppäsi jo sohvalle, tosin se on kiellettyjen listalla.
Osaa jo jonkun verran yksinoloa, eikä vastalause-mesoamisen-älämölö nouse pilviin. Enska ja Pilvi ovat päässeet metsälenkille
Koska pikkukoira on sangen kekseliäs ja varsin utelias,niin sen oman turvallisuuden vuoksi olisi hyvä oppia olemaan yhdessä huoneessa yksin ollessa.

Nopea se on oppimaan.
Ensin autot hieman hirvitti, piti hieman pakittaa. Seuraavaksi yritti ryntäillä perään. Muutamasta kerrasta oppi, että makupala on parempi vaihtoehto.
Ruokakupin saan laskettua lattialle ja pieni tytykoira odottaa lähes koko ajan katsekontaktissa. Se on hienosti tehty noin ahneelta pennulta. Alussa se pomppi kuin kenguru ja etutassut olivat aina ruokakupissa.
Kerjäsi haukkumalla huomiota, mutta kun vaihdoin taktiikan pään kääntymiseen muualle, niin loppui.
Lelu suussa säntää niin vauhdilla mun syliin, etten ehdi kuvaa saada. Voi kunpa osaisin jatkossakin hyödyntää tuon kontakti ja sylihaluisen koiran luonteen vahvuudet.

Kaikkien ihmisten ympärillä pyörii pienen pieni häntä vinhasti vipattaen ja sen jälkeen heittäytyy maahan selälleen rapsutuksia varten.
On se vaan hauska 9-viikkoinen

Ystävältäni saatu joululahja kirvoitti hupaisat leikit

Vaaleanpunainen vinkulelu, värikin täsmää

Lelua piti, tottakai, käydä esittelemässä Enskalle ja Pilville. Enskaa kiinnostaa enemmän tuo pikkuinen vauhtihirmu.

Pieni ei kauan jaksa touhuta, väsy painaa

Ja syliin on, tottahan toki, päästävä. Aina

Ulkoilu kestää vielä korkeintaan 5 min,  sen ajan neiti suikkelehtii täysillä edes ja taas, oikealle ja vasemmalle. Vauhti tuntuu olevan verissä.
Kevättä odottaen.

♥Tuikku pikkuipana♥ on nukkunut toista tuntia lepotuolillaan, ilman tarkistuskäyntejä – edistystä siis.
Tuikku oli nirhinyt hieman matonreunaa, joten laitoin siihen etikka+pippuri liuosta. Kun se meni jatkamaan nirhaamista, niin johan pisti  murisemaan  ja hyökkäilemään  hajusteelle meni sit nirhaisemaa toisesta reunasta. Juoksee lattiaharjan kanssa ees taas, yksi lisälelu on tyhjä vissypullo, josta riittää myös riemua pitkäksi aikaa.
Hassu pentu ♥

Harja on kiva purulelu

Harja saa hepulikohtaus-kyytiä

Äiskää! Löysin tän kivan purulelun kun olit ulkona.

Äärimmäisen kekseliä tyty No kengistä viis, ei ole edes hyvät jalassa, laitoin ne kuitenkin periaatteesta takaisin kaappiin
Onneksi sillä on jo vakuutus, vein sen äsken ulos ja epäilen, että se nielaisi ahneuttaan muutaman pienen kiven. Ohikulkevien ihmisten perään sinkoili. Maltti riittää yhteen-kahteen-kolmeen sekunttiin, joten sitä treenataan ihan ekaksi.
Ja nuo piikkihampaat, auts! Eilen kun sylissä puri mua, niin murahdin. Tuikku katseli mua ihmeissään, puri uudestaan taas murahdin ja sama ilme. Sen ilme on nähtävä, tuli ihan Ansa äiskä mieleen, heh. Vähän aikaa muisti. Lisäksi Tuikku tykkää pureskella kaikkea ja kaikkialla tarkoittaa mattoja, huonekaluja…. Otin käyttöön etikka+valkopippuri seoksen, saas nähdä auttaako yhtä hyvin kuin Pilviin aikanaan.
Illalla Tuikku nukkuu useimmat pikku-unoset ja siitä sitten siirrytään sulavasti yöunille, herään siihen kun pikkutytykoira leikkii tyytyväisenä.
En kyllä millään joutais reilun viikon päästä töihin.

Mun rakas Enska on myös aina siellä missä minä, mutta malttoi sentään nukkua sikeästi pentuna päikkärit. Tuikku heräs heti, kun nousin tuolilta

Oikeasti Tuikku on pienempi kuin Enskan häntä. Eilen Tuikku oli portin toisella puolella ja me Enskan ja Pilvin kanssa koneen äärellä. Tuikku kipitti pikku purutikkunsa kanssa portin eteen. Purutikku putosi verkon väliin ja siitä nousi semmoinen älämölö-kiukku-meteli, että ajattelin pennun olevan jumissa, vaan tikkuhan se siellä keljuili prinsessalle
Joo, kyllä. Tuikulla tuntuis olevan ihan samanlainen pentumainen ote elämään kuin Pilvillä oli aikanaan, joten odotellaan ihan rauhassa tuonne puolen vuoden ikään asti.
Pilvihän oli kova komentelemaan haukkumalla ihan pennusta, onneksi Tuikku ei ainakaan vielä komentele niin paljon, olenkin lopettanut sen vaatimushaukut lyhyeen.
Kyllä tänään oli sellainen Tuittu portin takana, että oksat pois. Kävi ensin mökäämässä maan perkuleesti, lähti tullakseen mökäämään uudestaan. Annoin sille lähtöpassit, uskoi heti. Ai jestas sentään tuota päättäväisyyttä
Aivan ihania ovat molemmat luonteeltaan, se temperamentti on mikä teettää ja “puhuttaa”.

Pääsin pyörähtämään Faunattaressa Pilvin ja Enskan kanssa. Saaliina mm. muutama lelu, joista Tuikun kokoinen kongi oli ehdottomasti mieluisin.

Äläs kuule yritä karkuun

Lelua piti käydä esittelemässä monta kertaa

Solmumustekala hieman ihmetyttää, mistä jalasta nirhais

Mietinpä vähän

Onpas mukava tuoli

Mukava makoilla

Taidan ottaa pienet päikkärit

Häippäsin lähikauppaan ja kuulin kun oven taakse kipitti pienen pienet tassut, kuului vain pari ui ui ja kun palasin kaupasta, niin Tuikku nukkui sikeästi koiranpedillä.
Portin taakse jääminen on siis pahinta, saan rajattua kämpän kahteen osaan kompostiaidoilla, joten Pilvillä ja Enskallakin on sitten isompi tila. Yhdessä en toistaiseksi pidä.
YES! Vielä hieman lisäharkkoja ja pääsen Enskan ja Pilvin kanssa päivällä metsälenkille. Jihuu!!

Nyt Tuikku on selvästi kotiutunut, meno on varsinkin vauhdikasta. On asettunut ns. taloksi ja pureskelee ja roikkuu housunlahkeissa ihan törkeästi, äänekkäistä komenteluista puhumattakaan   Muistuu Pilvin pentuaika mieleen – tempperamenttisia tyttöjä
Yksi monesta hellyttävistä piirteistä on se kun Tuikku haluaa syliin ja kun se on selällään ja hivelen sitä, niin nukahtaa siihen syliin.
Saalistamista
Kanidamista Tuikku sai varsinaisen hepulin, suoritti vauhdikkaita kunniakierroksia. Valitettavasti kamera ei pysynyt menossa mukana muutenkin hämärässä aamussa
Kas kas mikäs se siinä on
Oih onnea
Onni on kanidami suussa ja varmassa tallessa
Kun kutsuin Tuikkua, niin se lensi ilmassa luokseni ilman kania ihan odotetusti. Noutoharjoituksia ei ole tarkoituskaan ottaa vielä vähään aikaan.

Illalla nukkui jo omalla pedillään, joten yöunille asettui samantien. Aamulla klo 5 heräsin karmivaan, (sisältäen täysillä kiljumista, ulvomista) vaatimukseen “PORTTI AUKI !! NYT JA HETI!! kun vinkkasin että olen vielä nukkumassa, niin pienen pieni päättäväinen tyty loikki pusuttelemaan ja jatkoi unia seitsämään asti.
Miten noin pieneen koiraan mahtuukin niin paljon toiminnanhalua. Käden ulottuvilla pitää olla jotain vaihtoehtoista purettavaa. Väkisinkin tulee Pilvin pentuaika mieleen. Olen kaivanut Enskan ja Pilvin vanhat lelut esille ja tämä lelu vasta hauska olikin
Pallon Tuikku vielä ymmärtää, muttei vikisevää palloa (tiuku sisällä)
Voi ihme sentäs, saalis heräsi henkiin. Tätä täytyykin tutkia tarkasti
Vieläkö siinä henki pihisee
Paras yrittää hiljentää se
Jokohan se hiljeni
Pilvi rakasti samanlaista tiukupalloa pentuna yli kaiken, se juoksi ympäri kämppää tapporavistellen sitä. Oli aika hurjan näköistä, kun pallo iski pennun poskiin ja pikkupentu vain jatkoi ravistelua ja “raivoisaa” murinaa. Pilvillä onkin todistettavasti suuri taistelutahto
Enska on edelleenkin ihan äimänä pennusta – kiinnostunut kyllä. Pilvi joutui Tuikun illalla ohittamaan ja teki sen peruuttaen, liekkö tullut oma pentuaika mieleen

Wauhti-Wiivan Ruu  ”Tuikku” s. 22.10.2011

Tuija Kotivalo, Himatuikku eli Tuikku - rakkaalla lapsella on monta nimeä ja lisää tulee
Tuikun tarkoitus on tuoda hieman valoa ja lämpöä elämään, nimikin sen jo kertoo.

Harrastuskoiran paikka vapautui, kun  Enska on syksystä lähtien saanut epileptisiä kohtauksia. Onneksi kohtaukset ovat olleet lyhyitä ja ne on tullut vain kerran kuussa. Joka tapauksessa suru ja huoli on edelleen musertava.
Olen ollut viimeisen päälle kultsu-ihminen vuodesta -87, mutta nyt oli poikettava polulta. Yllättäin kävikin hyvä tuuri ja kaikki vain loksahti kohdilleen.
Söpöläinen
Oikea pusukone
Pallo on mieluinen
Pienen pienessä suussa pieni pallo
Paikat tutkitaan tarkkaan
Tuikku matkusti kotiin kaverin kissan boxissa, aivan hetken protestoi ja alkoi nukkumaan

Voi ihmettä kun on isoja koiria. Pilvi: “Jaahas taas yks koulutettava” Enska:”Mikä, mikä, mikä??”
Olen ylen onnellinen tuosta ♥pikkukoirasta♥ Se on aina siellä missä ihmiset, kulkee perässä ja ottaa koko ajan kontaktia. Hassua kun ihan pikkuriikkinen koira istuu edessä ja tapittaa silmiin. Nyt kun istun koneella, niin se parkkeerasi itsensä kenkäni päälle ♥Ihana pentu♥ Luonnetta siltä kuitenkin löytyy.
Mielenkiintoinen pakkaus kerrassaan

Mitään suuria suunnitelmia ei siis todellakaan ole, kuten ei muidenkaan koirieni suhteen ole ollut. Uskoisin että me Tuikun kanssa aloitetaan yhteistyön alkeet - yllätys yllätys - toko:lla, odotan ihan innolla
Pikkukoira on osoittanut hyviä sylikoiran ominaisuuksia, jolle annan erityisen suuren arvon.
Tuikun äiskä Ansa on ollut mukana meidän kimppatreeneillä ja peittosi jopa Enskan vuorohaussa. Wau!
Tuikun isänkin olen tavannut ja pidin todella paljon sen luonteesta, myös lahjakkuus on tullut hyvin esille.

Äiskäää tuu leikkii
Leikitään sit kimpassa

Leikkihuone

Kiva purulelu

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa

Kas kas vaakkuko se siinä

Tätä on tutkittava tarkkaan

Tässä on koko komeus kokonaisena
Mielenkiintoinen tuttavuus

Tämä talteen

Täällä sisällä voin keskittyä paremmin tähän siipiveikkoon

Kamerakin pääsi hommiin.
Ensimmäiseksi Pilvi tarkasti, että pojankoltiainen hallitsee myyräjahdin. Hyvin tuotti tulosta
Tässä avautuu kuvaruudulle Enskan syvin olemus, sielukas kaveri
Vähän malttia sisuksiin – olen kilttipikkupiltti
Pilvi raukka joutui vain katsomaan sivusta, muuten koko homma olis räjähtänyt käsiin. Maltti ei ole kummankaan vahvin laji
Pilville oli jäänyt teippi eilisen lääkärikäynnin jälkeen – otettiin taas vaihteeksi verikokeita. Lääkäri (uusi) puisteli päätään tuskaisena, kun ei keksi keinoja pitää Pilviä oireettomana, kun Pilvin lihaksetkin ovat kadonneet ties minne, siinä tuskissaan unohti antaa mukaan sitä sun tätä. Huoh! Pääasia, että Pilvillä on nauruhermot vielä kunnossa.
Lopuksi pientä sievää kiusattiin passissa ololla, kun Enska sai tosi pitkän markkeerauksen korkean heinikon taakse aivan veden rajaan. Enska suoritti sen loistavasti.
Kakkosia, kolmosia, nelosia sitä sun tätä pitäis tehdä, jos sais aikaiseksi. Joskus.

Tulen muistamaan Pipsan aina iloisena, vauhdikkaana, äärimmäisen hyväluonteisena, hauskana, uskomattoman ihanana koirana.

Pipsa oli loppuviikosta hieman vaisu, joten seurailin sitä silmä tarkkana. Aamulla se ei syönyt mikä oli selvä merkki, että jotain on pahasti pielessä. Yritin töissä soitella lääkäriaikoja turhaan, joten illalla Jämsän päivystykseen koska en uskaltanut seurata Pipsan kuntoa viikonlopun yli.
Pipsalta otettiin verinäytteitä, maksa ja munaisarvo yms. sekä röntgenkuvia rinta ja vatsaontelosta. Maksa todettiin suurentuneen, rintaontelokuvissa todettiin välikarsinan täyttyneen. Välikarsinan täyttymiseen on yleensä syynä imu- tai verisuonen repeäminen, repeäminen on yleensä kasvainperäistä. Lääkärin mukaan Pipsalla oli todennäköisesti maksakasvain, joka on lähettänyt etäpesäkkeen rintaontelon puolelle. Huonon ennusteen vuoksi Pipsa pääsi Pompun luo koirien taivaaseen.

Jäi valtava ikävä ja surutyö, mutta myös valtavasti ihania ja hauskoja muistoja, jotka tuovat lohtua kunhan pahin surutyö on tehty.