Ajattele, mitä sinulla on, mieluummin kuin sitä,
mitä sinulta puuttuu. Seulo omistamistasi asioista
parhaat ja punnitse miten hanakasti olisit etsinyt
niitä, elleivät ne jo olisi sinulla.
- Marcus Aurelius

Enskan kanssa ollaan edistytty. Eilen illalla se malttoi odottaa käskyä ennen maasta-SEISO kunnes pingahti ylös, suorin vartaloin

Se rakastaa edelleenkin kaikkea- ihan kaikkea, kunhan vaan teen sen kanssa jotain. Olen vaan ollut turhan väsynyt.
Pilvi on sairaslomalla, voi hyvin.

Kun ei ole tullut hyvin persoonalliseen äitiinsä.
Edelleenkin Pilvi ottaa tehokeinon käyttöön, kun se huomaa Enskan saavan liikaa huomiotani. Vetonaru suuhun ja kutsuva mur-mur jota Enska ei voi vastustaa ja näin Pilvi saa vedettyä pitemmän köyden. Ketale Ketkunperä.
Äitikoiran kello on vielä kesäajassa, joka ilta puoli seitsemän (ruoka-aika normaalisti 19.30) se istahtaa ja tuijottaa minua hyvin kysyvästi.
Ihmettelen aikani, kunnes muistan sen sisäisen ruokakellon.

Enskaan nyt satsataan, jotta saadaan suhde niin sanotusti kuntoon – damit/riista ilman pyörityksiä käteen.
Tehtiin pitkä lenkki metsässä. Enska hoksas elämänsä ensimmäisen kerran pupun jäljet, jota jäljesti vauhdikkaasti nenä maassa.
Tuli kutsuttaessa luokse. Vapautuksen jälkeen jatkoi yhtä intensiivistä jäljestämistä, kunnes kutsuin pillillä pois, tuli heti.
Matkaa jatkettaessa, Enska hyvin reilusti edelläni (Enskan yksi loikka on 5 metriä), saapui koirapoika vierelleni ilmoittamaan, että vastaan tulee porukkaa.
Kyllä, vastaan tuli Enskan tyttökaveri ja SILTI Enska tuli tapansa mukaan luokseni.

Matkan varrella kokeilin kolme kertaa miten hyvä hajuerottelija Enska on.
Otin kävyn käteen ja annoin Enskan haistaa “oma”, ennen kuin vein kävyn kauemmaksi.  Sanoin Enskalle “oma” ja se toi oikean kävyn.
Toistin pari kertaa, jälkimmäisellä kerralla oli jo monta käpyä liki. Nenä kävi tarkasti ja palautti oikean.
Nenänkäyttö on yhtä loistavaa kuin Pilvillä.

Illalla aloitin tunnarikapulan pidon. Tässä nyt viimeistään selvisi miten _äärettömän_ohjaajaherkkä/miellyttämisenhaluinen se on.
Laitoin kapulan Enskan suuhun, pidin kuonosta kiinni ja pientä vapinaa ilmeni suupielissä. Kun otin käden pois, niin suu oli aivan rauhallinen.
Oppii nopeasti mitä siltä halutaan ja se tekee sen hyvin mielellään.
Enskan kanssa on oltava aivan viilipytty (vaikeata mulle), niin hyvä tulee.
Kaikenlaiset maltti-variaatiot, silittelyt ja aivan liki pidot/olot auttavat rauhoittumiseen.
Lähikuukausien treeniohjelma.

Enska, tuo pitkäsäärinen sorja nilkan heittäjä taitaa jo voi/evl sivuaskeleet täyskäännöksineen kaikkinensa.
Hissillä suorittaa maahan-seiso
Helkkarin nopea oppimaan
Ja on muutenkin aivan mainio koirapoika, tokon treenaminen on sille kuin avautuva taivas.
Auts! Ampiainen pisti- olikohan se tokokärpäsen sukulainen

Löysin tällaisen pöytäkoneelta.
Pilvi olisi varmaan imettänyt Enskaa ihan esikouluikäiseksi, ellen olisi saanut vieroitukseen toimivia ohjeita.
Varsinainen kaksikko

Pilvi paikallaolossa, ei näy ei kuulu, mutta mulla häipyessä damit kädessä. Jonkuntaisoinen motivoitu pikkutehtävä siis, mutta vaativa. Jätin hihnan etutassujen eteen merkiksi ja kyllä se aivan tattina paikalla pysyi.
Tehtävä:
100 m eteen ohjaus kellertävään heinikkoon, jossa kaksi damia, siitä vasemmalle ohjaus 50 m
Tarkoitus oli ohjata ensin eteen, sitten vasemmalle damille ohjaus, eteen
Eka eteen OK, toinenkin perille asti – ja pillistä pysäytys- joka OK, mutta lähti etenemään vasemman käden suunnan ohjauksesta huolimatta vanhalle muistipaikalle – joten PIIP-Istu joka taas OK, josta käsinäyttö vasemmalle ohjaten, josta eteneminen muistille…. jonka jälkeen omatoimisesti löysi toisen ohjausdamin. Kiittelin nätisti, koska en voinut muutakaan.
Lähetin tyhjälle eteen menopaikalle, siitä pysäytys joka taas OK, josta kädellä ohjaus vasemmalle, jatkoi kuitenkin vanhalle muistipaikalle….jne
KUNNES yritti tulla pois, sekä sen lisäksi ei liikkunut mihinkään -”jos ei kelpaa, niin tee sitten ite!” Puutuin heti kieltäen jyrkästi EI! ja PIIP-istu, menin lähemmäs, josta ohjaus vasemmalle. Paineli varmasti ja vauhdilla 50 metriin ja dami löytyi helposti.
Taivaalliset kehut saivat pikkukoiran lentämään luokseni, silmät ympäripyöreinä ikionnellisena. Palkaksi sai paukkunoudon, sen parempaa palkkaa on turha Pilville hakea.

Pilvi ei selvästi täysin ymmärrä vasen/oikea käsimerkkiohjauksia. Yritän seuraavaksi kerraksi hommata VALKOISET hanskat, jotka olisivat Pilville vinkki sivusuuntien ohjauksiin.

Olivat Enskalla terveet
Matkustettiin linja-autolla keskustaan ja siitä viitaniemen elukkalääkäriin. Matkan varrella oli silmille paljon tekemistä, voi mahoton sentään. Paluumatkalla Enska alkoi tottua hälinään sun muuhun. Peräti pari kertaa on kaupungilla Enskan kanssa käyty.
Pitäis varmaan viedä useammin, lupaan, mutten vakuuta
Menopeli palautu töistä, joten nyt tutulle pellolle päästelemään, tai siis Enska päästelee. Loppuviikosta näyttäis aurinkokin pilkistävän, joten kamera on valmiissa iskussa.
Meillä on LOMA LOMA LOMA LOMA LOMA ……… hiiiiiijohoi

Välkkeen söpöläisiä ikää n. 6 viikkoa

Olen ihan myyty.
Onneksi ehdittiin Hennan kanssa käymään katsastamassa Välkkeet tekeleet, tai ei voi sanoa tekeleet, vaan pennut olivat timantteja. Hiomattomia timantteja.
Pennut ryntäsivät oitis syliimme ja ensitöikseen alkoivat kaluta meidän varpaita, repiä vaatteita, nuoleskella naamojamme. Mukavasti saimme selville pentujen eri luonteenpiirteitä, kokonaisuutena tasainen ja erittäin energinen pentue, kuten odottaa osasikin.

Hennalla oli hyvä kamera, joten Katin sivuilta löytyy varmasti kohtapuoliin hienoja kuvia.
Välke on saanut selvästi vaikutteita Pilviltä, se on onnistunut tekemään lähes täydellisen kopion Pilvistä.
Olen myyty, rakastuin tuohon riiviöön täydellisesti.
Pentueen pienin, pieni kaunis pää, ärhäkkä ääntely, tiukka vetoleikki, sama”juova” suupielissä – kuin kopio Pilvistä

Tämänkin ihmeen ehdin nähdä, ikiliikkuja malttoi pitää huilitauon
Pennut pääsivät yksitellen ulos riistareeneihin, kaikki olivat reippaita, hyvin kontaktia ottavia ja ottivat riistan spontaanisti.
Pammukan Pirttihirmu eikun Vivahde palautti minulle. HEH. Viihtyi hyvin sylissäni ja oli muutenkin niin Pilviä, niin Pilviä. Sydämeni suli täydellisesti tämän riiviön edessä.
Taistelijasielut, ikiliikkujat, söpöstykset

Pari kertaa ollaan oltu aivan uudessa porukassa Pilvin kanssa treenaamassa. Mitä enemmän treeniä, niin sitä enemmän pitäisi olla noudot  mieluiten vain Pilville. Takapuoli ei pysy paikallaan, se hilaa sitä kuin huomaamatta eteenpäin. Silmä kovana tarkkailee suoritusvuorossa olevan koiran vesimarkkeerausta, toivoen ettei se löydä ja neiti pääsis itse tosihommiin.
Kaiken ylitse on damipyssy. Pilvi seuraa silmä tarkkana ampujaa, damin korkealentoista sulavaa liikehdintää ja ah niin ihanaa pudotusta. Kerran jo karkas pakkunoutoon. Neidistä löytyy siis aivan uusia piirteitä. Viimeisen damipyssy damin Pilvi kiikutti iloisesti damin linkoojalle. Kannattaa olla ylimmäinen ystävä niin mukavan damipyssyn omistajan kanssa.
Damipyssy on siis laitettava puutelistalle, jos meinaan kaveerata syvällisemmisessä merkeissä Ketale Ketkunperän kanssa.
Markkeeraukset tehtiin pellolle, ilman kiintopistettä. Ekalla treenikerralla Pilvi markkeerasi aivan tuskastuttavan lyhyeksi, mutta tänään homma jo sujui.

Jotain extra hyvääkin – Neiti TosiSöpöläinen otti tosi nätisti ohjausta pitkältä matkalta. On se vaan mainio epeli isolla egolla.

Kolmas kerta toden sanoo. Enska teki vihdoinkin itsensä näköisen taipparin.
Vauhdikkaasti veteen, erinomaisella vauhdilla ja teholla työtä tehden, nopeat spontaanit riistojen ylösotot, vauhdikkaat palautukset suoraan käteen.
Maltin puute, johon satsataan seuraava vuosi -> riistojen pallottelu.
Koepöytäkirjaa mukaillen.
NOU1
Olen väsynyt mutta onnellinen

Torstai ja perjantai-iltana tein Enskalle koeluontoisesti 100m x 100m hakuruudun 10 damilla. Perimmäinen tarkoitus oli väsyttää TurboUrpoEnska. Ei onnistu! Enska kipaisi molempina iltoina pikapikaa damit talteen. Työhullu mikä työhullu, vois jakaa tuota energiaa mullekin.

Hehkutuksen huumaa
Soma, Enskan sisko, kävi ekassa nomen AVOssa ja sai heti ykkösen.

Loistavan lahjakas lintukoira, palikat paikallaan.